sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Vappupiknikille pässinpökkimin asustein

Kämmekkäät virkattua kudekuviollista


Vappuaatto ja pihaterassin näkymä on puhtaan valkoinen. Kyllä nyt kysytään suomalaista sisua tämän kevätsään kanssa. Kevät etenee hitaasti, ihan liian hitaasti. Tosin kevätkukat yrittävät sinnitellä kalenteria seuraten kohti kasvua.


Kelien plussapuoli on siinä, että villaiset neuleet ovat tarpeen ja niitä voi tehdä tarpeeseen lisää. Käsinkehrättyjen lankojen kanssa toinen etappi on nämä kämmekkäät. Eilen postasin kaulurista, joka tuli ekasta itsekehrätystä vyyhdestä.


Tuumasin kämmekkäitä pitkään, kun lanka tuntui neulomiseen ja virkkaamiseen turhan paksulta. Mietin miten kuljettaisiin lankaa uhuemmin. Tuumaaminen tuotti idean. Ohuemmasta langasta virkattu pohja, johon kudekuviollisen tapaan kulkemaan epätasainen käsinkehrätty lanka. Ei kuitenkaan suorana oikealle ja nurjalle, vaan pääosin oikealle: lankajuoksu, sitten silmukan sisään virkaten.


Otetaanpa vähän tarkemmin. Pohja on virkattu Hjärte Garnin Highlandwool lankaa. Koukku on numero 3. Sopiva määrä ketjusilmukoita, kuitenkin niin, että määrä on jaollinen neljällä. Näissä kämmekkäissä ketjusilmukoita aloitusrenkaassa on 48.



Ensimmäinen kerros on puolipylväitä. Sen jälkeen pohjan rakenne on pientä verkkoa: 1 puolipylväs, 1 keljusilmukka. Puolipylväät joka toiseen silmukkaan niin syntyy ruudukko. Käsinkehrätty lanka otetaan mukaan heti ensimmäisellä verkkokerroksella. Vuorotellen yhden puolipylvään edestä ja sitten seuraavan puolipylvään sisään. Näitä toistaen ja seuraavalla kierroksella päinvastaisille kohdille. Lankajuoksut asettuvat siis lomittain. Toki ne voisi tehdä myös samoihinkin kohtiin, silloin pinnasta tulisi pystyratainen. Saatankin käyttää tätä ajatusta viimeiseen käsinkehrättyyn kerääni.



Varresta virkataan halutun mittainen. Tai huomioiden langan riittävyys. Kun en ollut varma, mihin lankakerä riittää, tein molempia kämmekkäitä rinnakkain. Lisämausteena siinä sai väliin venytellä pinnaa, kun kerien sisältä ja ulkoa tulevat päät sekoittuu kivasti yhteen. No oikeesti tuo sää kyllä hermostuttaa enemmän kuin sotkeutuvat lankakerät.


Peukaloa varten aukko jättämällä sopivaan kohtaan sopiva silmukkamäärä väliin ja siihen kohtaan vastaava määrä ketjusilmukoita. Kuviolanka kulkee ketjusilmukoiden kohdalla pitkänä lenkkinä, mutta sen saa sidottua kiinni rakenteeseen seuraavalla kierroksella. 



Kämmenosan kerroksia sopiva määrä. Minulla mitta oli se, että sormivälit peittyy, kun kämmekäs on kädessä. Sitten käsinkerrätty kuviolanka pois ja reunaan vielä yksi tiivis kerros puolipylväillä pohjalangalla.



Peukaloaukon kohdalle sopiva määrä samanlaisia kerroksia haluttu määrä. Myös peukalon reunan loppuun kerros puolipylväitä pohjalangalla. Vielä vinkiksi se, että kannattaa huolehtia siitä, että ei kiristä liikaa kuviokudetta. Eli aina välillä on hyvä venytellä tuotetta vaakasuuntaan. Jos kuvionastoista haluaa tiiviimmän pinnan, kannattaa pohjaruudukko pienentää ja tehdä kiinteillä silmukoilla.


Vielä kuva nurjasta puolesta, eli kuviolanka ei siellä juurikaan näy.



Muuten meni hyvin, mutta käsinkehrätyä lankaa jäi muutaman metrin pätkä. Mitä ihmettä sillä voisi tehdä? Mutta nämä kämmekkäät ovat ihanat. Lämpimät ja keväisen vihreät, joukossa huhtikuun takatalvilunta. Niin ja tekniikan nimen - virkattu kudekuviollinen - keksin ihan itse, kankaankudonnan sidoksista soveltaen.


Vappuaattoaamun ensimmäinen Vappupiknik oli virkistävä!





Nyt vappun viettoon! 
Hauskaa lumiukkovappua kaikille!