perjantai 25. tammikuuta 2013

Lapikkaita 30 vuoden välein

Perinteestä tuotekehitystä tähän päivään

Kutakuinkin tarkkaan kolmekymmentä vuotta sitten valmistuttuani lähdin töiden perässä Ouluun. Kesää vaille vuosi siellä vierähti, ei enempää. Koti ja kumppani Hämeessä varmistivat pikaisen paluun heti, kun oli työtä läheltä tarjolla. Oulun vuodesta jäi kuitenkin paljon mukavia muistoja, myös muutama konkreettinen asia.

Käsityönä tehdyt lapikkaat -83
 
 Näistä tärkein on itse alusta loppuun tehdyt lapikkaat. Osallistuin opiskelijoitteni kanssa iltakurssille, jota piti nuori suutari, joka oli saanut oppinsa omalta isoisältään. Siis mestari -kisälli tyyppisesti. Valitettavasti en enää muista nimeä.

Nahkalapikkaiden kärki päältä

Lapikkaat tehtiin viimeistä saumaa myöten perinteiseen tapaan. Tervanaru tehtiin itse tervaten, pohja kiinnitettiin puunauloin jne, jne... Ihan mieletön projekti. Kylmän pakkastalven mittainen, kun kerran viikossa yksi ilta asian äärellä vietettiin. Nykyisin sitä hommaa jos mitä sanottaisiin downsiftaukseksi, hidastamiseksi.

Nahkalapikkaiden kärki sivulta

Aikanaan käytin lapikkaitani paljonkin. Ja koska nahkapohjat olivat jopa vaarallisen liukkaat, niin laitatin niihin 80-luvulla suutarissa kumipohjat. Siis ihan turvallisuussyistä.

Nahkalapikkaat takaa - kantapään korsteet ja saumat

Sitten tuli lapset. No eihän ne lopettaneet mun lapikkaiden käyttöä. Paitsi välillisesti kuitenkin. Jalan muoto painui vuosien myötä ja kengän koko suureni pari numeroa. Lapikkaani eivät siis yksinkertaisesti mahdu enää jalkaani.

Nahkalapikkaat vuosimallia 1983


Ne ovat nykyisin koristeena. Tosin välillä myös jossain nurkassa unohdettuna.

Vanhat ja uudet lapikkaat kohtaavat


Miksi nyt lapikasjuttua kirjoittelen? No siksi, kun nyt minulla on taas uudet lapikkaat - 2010-luvun lapikkaat, mutta silti edelleen suomalaista käsityötä. jo oli aikakin, 30 -vuotta kulunut nahkalapikkaiden tekemisestä.

2013 vuoden huopalapikkaat ja 1983 nahkalapikkaat kohtaavat

Töysän kenkätehdas on aloittanut 2012 huopalapikkaiden, Arctipsien teon. Niitä saa nyt kuutta eri väriä.  Näitä voi kuolata Arctipsien  facebook-ryhmässä tai ostaa verkkokaupassa.

Aikaa kestävä suomalainen jalkine

Ei, minun eivät ole vihreät vaan oliivinpunaiset. Ihana väri, vaikka ei minulla muutkaan kengät mustia ole.Tyttärelläni on vihreät. Me kuolattiin näitä marraskuusta asti, oli pakko saada. Jo ihan suomalaista käsityötä tukeaksemme.

Ihana jalkaan, kevyt ja lämmin

Kyllä ovat hyvät jalkaan, paremmat kuin huopatossut. Hyvä lesti. Pitävä pohja. Ei hiosta. Kyllä näillä hifistellään tämä ja monta seuraavaa talvea ;-)

Väriterapiaa varpaankärkiä myöten





Pakkaset saa minun puolesta nyt jatkua vaikka Vappuun asti !


Eikun menoksi

8 kommenttia:

  1. Upea taito,kertakaikkiaan...Kauniit ne on nuo tämänkin vuoden lapikkaat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Samaan mieltä, kun katselin vuosien jälkeen noita lapikkaitteni yksityiskohtia. Toivottavasti suutarintaito söilyy Suomessa edelleen eli siirtyy osaajalta toiselle.

      Poista
  2. Oon ihan kateellinen noista vanhemmista. Upeat! Kenkiä en vielä oo tehnyt, montaa muuta kyllä. Huopaiset ovat aivan ihanat, niin nämä lapikkaat kuin mun oranssit supikkaatkin, toimivat sisäkenkinäkin mainiosti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olen huomioinut sinun supikkaat ja jopa harkinnut samojen ostamistakin. Katsotaan, miten käy. Nuo vahvat lapikkaani on kyllä hienot, harmi, kun eivät mahdu enää jalkaan!

      Poista
  3. Ihanat! Sekä uudet että vanhat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Arvaa harmittaako, kun vanhat ei mee enää jalkaan ;(

      Poista
  4. Arvaa oliko pakko ostaa huopalapikkaat, vihreät?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heheh, hyvä teko :-) Mahtavat ovat niin vihreät kuin oliivinpunaisetkin! Eikun pakkasissa tassuttelua ;-)

      Poista