torstai 28. helmikuuta 2013

Kukkabaskeri alpakkalangasta

Afrikankukkia omaan päähän

Afrikankukat jäivät päälle monin tavoin syto-myssyilyn jälkeen. Omaan päähän ei vuosien varrella ole juurikaan tullut myssyjä tai pipoja tehtyä. Ei siksi etteikö olisi aikaa tai viitsisi, vaan kun kaikki päähineet ovat päättäneet näyttää typeriltä minun päässäni. Ehkä MP- ja polkupyöräkypärät näyttävät kutakuinkin samalta kuin muiden päässä. Siksi kuljen (liian) usein ilman hattua, aina kun vaan mahdollista. Kovalla pakkasella on pakko jotain pään suojaksi tietenkin laittaa ja yleensä näyttää pöljältä. Pääkompleksi?


Puuvillainen Afrikankukkabaskeri tuntui päässä mukavalta. Siis se sytomyssyksi suunnittelema mallini, josta tein kaksi puuvillabaskeria ja ohjeet, löytyvät päivityksestä tasan kuukausi sitten: Kuuden tuulen myssyt Afrikankukista, 28.1.2013


Pahanpäivän varaksi  ja väriterapiaksi on tullut joskus ostettua useita eri värejä Dropsin alpakkalankaa. Siinä on niin ihania vahvoja, murrettuja värejä, jotka kaikki käy keskenään yhteen. Niitä olen enemmän silitellyt ja ihaillut kuin käyttänyt. Muutamat rannekkeet olen niistä tehnyt.


Nyt päätin ottaa lähes koko värikirjon käyttöön. Myssy talvilomalle.


Valitsin yhdistaväksi väriksi tumman punavioletin, koska se on lähellä minun huopalapikkaiden väriä. Lapikkaistani olenkin blogannut tammikuussa (Lapikkaita 30 vuoden välein, 25.21.2013). Muuten suosin kukissa väriyhdistelmien runsautta. 


Tosin tietty logiikka kaikissa kukissa ja niiden järjestyksessä on. Se vaan on osa luontoani, että, jos voi järjestellä ja synnyttää jonkin logiikan, sitä käytetään. Ehkä tällä varmistelen tasapainoista lopputulosta?



 Kukat siis virkaten yksinkertaisesta alpakasta. Sen jälkeen ommellen yhteen. 


 Sitten alareunaan virkattu osuus ja neulottu resori kaksinkertaisella langalla. Ihan samoin kuin syto- myssyksi tehdyissä puuvillaisissa baskereissa. 



Ihanan kevyt, pehmeä, mukava päässä. Voi laittaa enempi korvalle tai toiselle tai takapainotteisesti. Voisin pitää tätä myös sisällä, jos heittäytyisin hiukkasen boheemimmaksi ;-)


Oikeasti olenkin jo pitänyt baskeria sisällä, useamman kerran jo tällä viikolla. Eikä siitä tullut vielä käyttöön talvilomamyssyä, koska talviloma peruuntui. Tai siirtyi johonkin toiseen ajankohtaan.
 


Onnistuin hankkimaan kunnon kausi-influenssan juuri ennen loman alkua. Loma on siis tallessa, ei tarvinnut kuluttaa kuumeiluun.


Afrikankukkabaskeri päässä olen vieraillut työterveydessä parikin kertaa tällä viikolla. Hyvin se suojasi sängyssä makaamisesta pystyssä sojottavat hiukset. Ei tullut hiki päähän odotustiloissa, sen verran kevyt ja ilmava. Afrikankukat tekivät kaikkensa, että olisin näyttänyt edes vähän freesiltä. Silti yksi vastaan tullut työkaveri sanoi: "Oletpas sinä harmaa." Ja toinen ei ensin edes tuntenut - paitsi kengät: oli jo ehtinyt ajattelemaan, että tuollahan on samanlaiset huopalapikkaat kuin Pirjolla ;-) Vasta tervehdittyäni tunsi;-)



Olo alkaa jo helpottamaan. Täytyy olla tosi kipeä, jos ei jaksa koskea lankoihin, puikkoihin tai
koukkuihin. Nyt on ollut kuusi sellaista päivää perätysten :o. Tänään sentään jaksoin ottaa muutaman kuvan baskeri päässä. Pajupalloa varmaan nauratti minun vääntely, kun yritin ottaa kuvaa jossa Afrikankukkabaskeri näkyisi kutakuinkin hyvin, mutta väsynyt naamani ei :-)

Pajupallo Kalevalan päivänä 28.2.2013

Vielä on talvea jäljellä - pajupallollakin on iso lumimyssy päässä edelleen.  Elämä voittaa, kevät tulee, valo lisääntyy ja lomapäivät ovat edessäpäin!

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Pajua joka nurkassa

Punotulla lampunvarjostimella on pajuseuraa

Vihdoin on muutenkin kuin kattolamppua viritellen edennyt vihreän makuu-lepo-luku-virkkaus-vierashuoneen sisustus. Miksi minulla aina on niin paljon vihreää vaatteissa, sisustuksessa, elämässä? Tässä joitakin perusteluja ja syitä:

Kuntoplus 2/2007

Hups, en kyllä ihan helpolla myönnä kateutta tai epäkypsyyttä. Sen sijaan keskeneräisyyttä on aina, valmiiksi ei tule koskaan. Siis ihminen. Onneksi käsillä tehden saa monenlaista näkyvää aikaiseksi ja ihan valmiiksi asti.

Pajua on huoneeseen kulkeutunut melkoisesti muutenkin kuin vain katosta roikkumaan. No kieltämättä sitä on kaikissa muissakin huoneissa, vessaa myöten ;-)

Pajulamppu, eilisen blogikirjoituksen päätähti

Tarjoiluvateja - iso, pienempi, pienin. Kaikki kolmioita, kun muoto ja kulmista keskustaan etenevä punonta vaan on minusta niin mukavaa. Pienin on vaaleaa pajua, olisikohan huurrepaju -nimistä viljeltyä lajia.

Pieni 15 x 15 x 15 cm pajutarjotin

Keskimmäinen on punottu luonnonpajusta, joka on kerätty tienposkesta. Ilman minkään maanomistajan lupaa 130 tien varresta hankikantosäällä. Rikollista? Myös siinä keskusta on kaaospunottua. Pöllönaulakot odottaa pääsyä tehtäväänsä. Ja kirppislöydöt, euron kanavatyöt Punahilkka ja Kukkanen, seinälle pääsyä. Sisustamista siis riittää.

30 x 30 x 20 cm pajutarjotin

Isoin tarjoiluvati on myös luonnon pajua. Tekniikka eroaa muista "hapsureunoilla", kun vain joka toinen kude kääntyy reunassa sitoen loimet ja kuteet yhtenäiseksi rakenteeksi. Ja joka toisista kudepajuista jää "hapsut" reunaan.

50 x 50 x 50 cm palutarjotin kera enkelein

Myös tässä isossa lopetus on kaaosta. Kaikki mun tekemiset päättyy kaaokseen :o Kääk!

Keskustan kaaos

Maailman paras parsakaali, tyttären keramiikkataidonnäyte, on saanut alleen kudotun pikkuliinan. Tai oikeasti pannunalusen. Alusen olen kutonut kangaspuissa paperinaru-pellavanaru-loimeen, kuteina paperinarua ja pajua. 

Parsakaali pajuliinalla

Metrin halkaisijaltaan oleva pajutarjotin on joutunut seinänviereen nojalleen. Se on juustoille  ja sämpylöille johonkin juhlaan tehty. Hyvä siinä käyttötarkoituksessa, mutta muuten tuppaa olemaan jatkuvasti jaloissa.

Pyöreä pajutarjotin, halkaisija reilun metrin

Pyöreä pajutarjotin on tehty samalla tekniikalla, jolla perinteiseen pajukoriin tehdään pohja. Keskeltä ulospäin pyöreänä punoen. Vähän tämän muoto kylläkin kiemurtelee.

Pajutarjottimen keskusta, loimien lisäsys näkyy hyvin

Ja vielä yksi pajutuote huoneesta löytyy. Arkun päällä punottu enkeli vuosien takaa. Anopille joululahjaksi tehty ja perintönä kotiin takaisin kuljetettu. Tähtiä kaulassa. Ei viime joulusta jääneitä. Vaan jo edellisestä. Tähtipölyä voi kyllä olla ilmassa muutenkin kuin jouluna.

Pajuenkeli

Pajupellon sato pitäisi kerätä. Monenkirjava kasa niistä taas tulee. Kuten viime vuonnakin.

Pajusatoa 2012

Pajut pitää lajitella ja niputtaa pajulaatujen ja piiskojen pituuksien mukaan. Päivä siihen on talvilomasta tarpeen varata. Tilaan tätä hommaa varten aurinkoisia talvipäiviä lomalle, sillä niin oli viime talvilomallakin. Valokuvat todistaa. Saa samalla ladattua D:tä.

Pinosta nipuiksi, pajusatoa 2012

Lisää on taas hinku punomaan. Mitähän talvilomalla punoisi juonien sijasta? Mihinkään niitä sitten taas sijoittelisi? Onneksi vanhoja on helppo hävittää polttamalla ja kompostoimalla ;-) Kesän tullen myös pihalle mahtuu moneen paikkaan. Ja varmaan sukulaisille tai kavereillekin taas kelpaavat!

lauantai 16. helmikuuta 2013

Ampiaispesäkö?

Pajusta punottu lampunvarjostin

Joskus projektit vaan vaativat aikaa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ne jää kesken. Syystä tai toisesta välillä vaan tarvitsee kypsyttelyaikaa ja/tai etäisyyttä tekeleisiin. Ja etenkin niiden loppusijoitteluun, kun projekteja tuppaa olemaan ihan kiitettävästi ja myös tuotoksia sen mukaisesti.

Lampunvarjostinkehikko ja pajut

Viime talvena tyttäreni löysi kirppikseltä hienon (=ehjän ja pyöreän) metallisen lampunvarjostimen kehikon. Pyöreän lampun punominen oli ollut minulla jo pidempään haluan-tehdä-töiden-listalla. Pelkästä pajusta punoen pyöreä muoto ei välttämättä olisi onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla. Ja toisaalta vielä enemmän mietitytti, miten lampun mekanismin saa pelkkään pajuun hyvin kiinni. Muihin käyttöihin pajupalloja on tullut väännettyä kaaospunonnalla lukuisia yksilöitä.

Punonta aloitettu lampun yläreunasta

Maalasin valkoisen kehyksen ruskeaksi. Valitsin kerätyistä pajuista sopivat niput. Käytin punomiseen tuoretta koripajua. Kasvatan sitä entisessä kasvimaassani. Aloitin punomisen.

Kolmen peräkkäisen pajun tyvipäät näkyy lomittain reunassa

Kehikko oli symmetrinen, joten siinä oli parillinen määrä punonnan loimiksi käytettyjä metallikaaria. Ei voinut siis punoa pajua yhden ali, yhden yli, koska se onnistuu säännöllisesti jatkuvana palttinapintana vain parittomaan loimien määrään. Päädyin siis punomaan viemällä pajua yhden loimen alta ja kahden päältä. Se  jatkuu säännöllisenä toimikkaana kerrokselta toiselle. Lisäksi punoin niin, että kuljetin samanaikaisesti kolmea lomittain sidoksen mukaan asettuvaa punontapajua. Tällöin pinnan saan tehtyä tiivimmäksi kuin yhtä pajua kerralla käyttäen. Lisäksi vuorottelin aloitusta pajujen latva- ja tyvipäillä.

Valmis punottu lamppu päältä


Maaliskuun alussa  oli jo mukavan keväistä punoa lamppua takaterassilla. Kevätaurinko lämmitti  päivällä sen verran, että lumi suli päivisin terassin laudoista.

Valmis punottu lamppu sivulta

Punomisen jälkea ja pinnan kaunista väriä ihastelin joka puolelta. Tosin kyllä tietäen, että kuivumisen myötä väri muuttuu. Mutta, kun tuoreesta pajusta punotun työn antaa rauhassa kuivua ulkona katoksessa, sen väri ei muutu samoin kuin suoraan-sisälle-kuivumaan-toimien.

Valmis punottu lamppu


Varjostin olikin sitten terassilla koko kesän. Syksyllä se pääsi sisälle. Huone, johon lamppu oli tarkoitus sijoittaa, oli pintaremontissa. Pintaremontti valmistui ja kattoon laitettiin väliaikainen lamppu, koska oli syksy ja jatkuvasti pimeää ja pajulampusta puuttui johdot ja koneistot.

Punottu lamppu katossa

Mutta nyt vihdoin, väliaikainen lamppu on pois. Pajupallo on katossa. Toimii ja valaisee pehmeästi.




Väri on tuoretta koripajua huomattavasti keltaisempaa. Mutta siinä on myös vihreän ja ruskean sävyjä. Ja kun kuivatus tapahtui hitaasti terassilla katoksen alla, ei suorassa auringonpaahteessa, niin myös pajun kutistumista tapahtui vaan vähän.

Lisää kuvateksti

Luonnonvalon määrä lisääntyy päivä päivältä. Ihanaa, kun mennään kohti kevättä. Vaikka tänään on pilvinen päivä, tuntuu kuin paperinaruverhon takana paistaisi jo kevätaurinko :-)



16.2.2013 iltapäivä

Pajutarinat jatkuu, sen lupaan. Kevät on punomisen kulta-aikaa :-)

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Neulottuja sytomyssyjä

Sitä, mikä on mielessä, näkee joka paikassa!

Sytomyssyinnostukseni ollessa kuumimmillaan, näin ja bongailin myssyjä mitä kummallisimmista paikoista. Se on sama ilmiö kuin aikanaan raskaana ollessa tuntui, että joka toinen vastaantulija oli myös raskaana, koska silmät huomioi isoja mahoja kaikkialta. Ihan sama monen muun asian kanssa, kun se on pinnalla, siihen liittyviä asioita bongailee helposti kaikkialta. Ja sitten, kun kuume laantuu, niitä ei enää huomaakaan, ei ainakaan samalla intensiteetillä.

Neulotut sytömyssyt

Tämän myssyn malli tuli kosmetiikkatuotteita verkkokaupassa myyvän yrityksen esitteestä. Se oli pöydällä olohuoneessa ja osui silmään aika ajoin. Katselin kuvaa ensin alitajuisesti, vähitellen tietoisesti. 

Dermo -lehti 1/2013
Oli pakko ottaa siitä mallia ja neuloa myssyksi. Malli ei siis ole omani, mutta ohje on. "Työohje" syntyi lehden sivulle. Silmukoiden kanssa oli vähän säätöä, että sai myssyn langan vahvuuteen sopivan kokoiseksi. Lehden sivu siinä samalla tuhraantui.

Myssyn työohje (Dermo 1/2013)

Molemmat myssyt on neulottu kaksinkertaisella puuvillalangalla, toinen säie on merseroitua puuvillaa ja toinen merseroimatonta. Vihreässä värisävyt ovat lähellä toisiaan, punaiseen syntyi eroista meleerattu pinta. Pyöröpuikko on kokoa 4. Päälaella loppu on neulottu 3,5 numeron sukkapuikoilla.

Menossa helmineuleosuuden kavennus pois

Myssy neulotaan alareunasta kohti päälakea. Aloituksessa on 99 silmukkaa. Mallineule alkaa heti aloitussilmukoista, tosin voihan alkuun halutessaan tehdä myös jokusen sentin joustinneulettakin. 

Mallineuleessa toistuu kolme erilaista pintaa. Joka toisena alueena on 1 oikein, 1 nurin helmineuletta, helmineuleessa kaksi peräkkäistä kerrosta on samanlaisia. Helmineulepintoja on kuusi.  Helmineulepintojen välissä toistuu kaksi erilaista palmikkokuviota, molemmat palmikot toistuvat myssyssä kolme kertaan. Toisen palmikkokuvion mallikerta on 8 silmukkaa leveä ja toisen mallikerta on 7 silmukkaa. Mallineuleet on kuvattu piirroksista.

8 silmukkaa leveän palmikon ohje

8 silmukkaa leveä palmikko neuleena
 
7 silmukkaa leveän palmikon ohje

7 silmukkaa leveä palmikko neuleena

Mallineuleita toistetaan kunnes on aika tehdä päälaen kavennukset. Tällöin myssyn pituus on 15 - 18 senttiä riippuen siitä, miten paljon myssyyn haluaa pituussuunnassa väljyyttä. Kavennukset on tehty niin, että ensin on kavennettu pois helmineulealueet. Kavennukset on tehty joka toinen kerros jokaisen helmineulepinnan molemmissa reunoissa.

Helmineulealueet kavennettu pois

Loput kavennukset on tehty nopeimmalle rytmillä. Myssyn muotoa seuraten ja silmämääräisen tasaisesti ja palmikkoraidat kauniisti supistellen. Tämän tarkempaa ohjetta tähän ei ole antaa.


Myssyn päälaen kavennukset

Vihreässä myssyssä palmikot pääsevät paremmin oikeuksiinsa. Punainen meleerattu pinta tekee palmokoiden hahmottamisen hankalammaksi.

Vihreä syto-myssy

Punainen syto-myssy
Mustat silmät tapittaa silmiin ja märkä kuono tökkii reiteen. Voisit kyllä välillä rapsuttaa tai muuten huomioida. Viikonloppuvieras raapii tassulla ja katsoo silmiin kauniilla tummilla silmillään. Lupaan, että ihan kohta mennään ulos.

Pablo <3

Nyt on kuusi syto-myssyä valmiina luovutettavaksi keräykseen. Hyvä mieli on kuusinkertainen. Näistä saa jo pinon, pinnan tai jonon :-)

Värikäs pino syto-myssyjä

Kolme erimallia, kun aina kaksi on tehty saman mallin mukaan.

Kolme mallia, kuusi syto-myssyä
 
Ja kaikki kolme ohjetta blogissa. Tämä päivitys ja kaksi aikaisempaa: virkatut viuhkat ja afrikankukkabaskerit.

Syto-myssyt jonossa
Voi sanoa, että projekti on valmis, kun ensimmäinen erä syto-myssyjä toimitetaan Kanta-Hämeen keskussairaalaan ystävänpäivänä eli 14.2.2013. Arvioin mukaan myssyjä on yhteensä noin 400 kappaletta. Hirmuinen määrä, paljon ahkeraa virkkuuta, neulontaa ja ompelua on toteutunut eri puolilla maakuntaa.

Sytomyssyt pinossa

Puuttuu vain hoito-ohjeet ja myssyjen toimitus eteenpäin. Lunta sataa jatkuvasti lisää. Kaunista, mutta kyllä jo riittäisi tälle talvelle.

Takapiha 10.2.2013, pajupallo kurkkii hangesta :-)

Viikonloppuvieras muistuttaa taas olemassaolollaan. Lähdetään siis lumilenkille!