sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Räsyvirkkausta

Vähän ideointia kässäiltaan

Sadesunnuntaina on ollut hyvää aikaa virkkailla räsyjuttuja takkahuoneessa. Rauhallinen ropinapäivä, mitä nyt koiravieras halusi välillä vaihtaa omaa palloa kudekerään.  Tennispallo vei kuitenkin hänellä voiton, eikä se siis jäänyt minun matonkudelaatikkoon.


Lokakuun viimeisenä päivä eli perjantaina 31.10. jatkuu Ravintola Turengin Asemalla yhteisölliset käsityöillat. Illan teemana on räsyvirkkaus. Syksyn koko ohjelma näkyy tuosta edellisestä linkistä ja täällä on tunnelmia ensimmäisestä illasta.

Matonkuteita saa käsityöliikkeistä, mutta kestävämpää kehitystä on leikata ne itse vanhoista tai tarpeettomista kodintekstiileistä tai vaatteista. Yhdestä tyyniliinasta saa jo pannunalusen eli koko liinavaatekaappia ei tarvitse repiä/leikata räsyiksi.

Mainioita ohjeita matonkuteiden leikkaamiseen on mm. Loruloimen sivuilla:
Loruloimen ohjeilla saa räsyt kuteiksi vaikka ei olisi aikaisempaa osaamista. Ja jos ei ole aikaa leikata, niin räsykuteita saa illan tarpeisiin myös pienellä rahalla minulta aseman illassa. Virkkuukoukku nro 8, 10 tai 12 on hyvä työväline riippuen vähän kuteen vahvuudesta. Nro 10 on aika kymppi valinta moneen.

Malliksi tein ensin neliskanttisen pannunalusen isoäidinneliönä. Neljä kerrosta vuorotellen kirjavaa ja yksiväristä puuvillakankaasta revittyä kudetta.


Valmis pannusalunen on noin 20 cm x 20 cm ja painaa noin 100 g. Siihen riittää siis noin yhden tyynyliinan kangas. Väriraidat vaatii tietysti vähintään kahta eri väriä tai kuosia.


Ympyräalusen virkkasin trikookuteesta, joka on leikattu käytössä kuluneista T-paidoista. Raidalliseen aluseen tarvitsin kaksi paitaa, tosin saan paidoista yhteensä noin neljä samanlaista ympyrää, kun vaihdan parissa värien paikat päinvastaisiksi. Halkaisijaltaan noin 20 cm alunen painaan noin 100 g. Eli parista paidasta saa jo vaikka pienen vessanmaton aikaiseksi. Erilevyiset raidat tulee pylväiden, puolipylväiden ja kiinteiden silmukoiden yhdistämisestä samaan ympyrään.


Ympyrä on pohjana myös pienelle korille. Kuteena on vanhasta lakanasta revitty puuvillakangas. Virkkauksen sisällä kuljetin paksua trikookudetta, niin sain koriin napakkuutta. Ja kaupanpäälle lisäefekti, kun trikookude vilkkuu virkkuuraoista.


Reunan alkaessa unohdetaan levennykset ja käännetään virkkaussuunta. Tai ei suunnan kääntäminen mikään pakko ole, mutta käänsin, kun halusin, että korin sisältä näkyy virkkuun oikea puoli.
 

Korin yläreunaan raita erivärisellä kuteella.Reunaraidan sisällä vahvistustrikoota ei ole.


Korin pohjan halkaisija on noin 15 cm ja reunan korkeus noin 9 cm. Kori painaa noin 100 g.  Vaikka meikeille kylppäriin tai avaimille eteiseen.


Jos perusvirkkuut on hanskassa, voi kässäillassa haastaa itseään vaikka kahden värin ja ristikon interlock-virkkauksella. Tekniikka on yllättävän helppoa, kun sen oivaltaa. Ajatukset pitää kuitenkin pitää kasassa. Kuteiden on hyvä olla suht ohuita, kun rakenne on kaksinkertainen.


Esimerkiksi siis näiltä pohjilta tai osallistujien ideoiden ja toiveiden pohjalta räsyvirkataan Turengin asemalla lokakuun lopussa. Facebookistakin tapahtuma löytyy.

Tässä vielä lopuksi kaikki kolme 100 gramman tuotetta ja interlock-kokeilu. Eikun kuteita leikkaamaan tai hankkimaan. Ja toki mukaan voi tulla ihan lankojenkin kanssa virkkauksen perusjuttuja harjoittelemaan. Räsyvirkkaus on käsille vähän rankempaa kuin langasta virkkaaminen, tosin riippuu aika paljon otteista ja tyylin rentoudesta sekä kukun vahvuudesta suhteessa kuteen vahvuuteen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti