torstai 23. lokakuuta 2014

Kun 1 melkein plus 1 melkein on 1 mieluinen

 

Neulesetti pienen elämän alkuun

Käsityölehdistä ja netistä löytyy mainioita ideoita neuleisiin, joskus myös suoraan just sellaisia joita haluaa tehdä. Joskus taas ei millään nappaan. Ja usein just sitä, mitä etsii ei löydy, mutta kuukautta aikaisemmin just sellaiset hyppi silmille lehdistä ja netistä.

Jostain syystä verkosta on kiva selailla ideoita, mutta tekemisissä hyödynnettävät ohjeet haen mieluummin lehdistä. Niitä on ihana selata soffalla ja tehdä kynällä omia merkintöjä. Jotenkin enemmän downsiftaava meininki.

Halusin tehdä neuletakin ja myssyn pienelle prinsessalle. Lehtiä selaten löytyi kaksi melkein settiä. Kumpikaan sellaisenaan ei ollu ihan just sitä mitä hain.

Toinen malli Moda 10 / 2013:



Ja toinen malli Suuri Käsityö 5-6-/2014:



Niinpä summasin kahden lehden mallien hyvät puolet. Sattui vielä niin, että setit oli lehtiin tehty samasta langasta (Sublime Baby Cashmere Merino Silk). Minun käyttämä oli vähän ohuempaa (Dropsin Baby Merinoa), joten otin mitat 6 kk malleista, vaikka tein ihan vastasyntyneelle.


Toisen nutun helmassa oli kauniit laskokset, otin siis ne käyttöön.Samassa nutussa oli myös kauniit rusetit vyötäröllä, tein siis ne.


Nutun yksivärisyys mallissa oli minusta tylsä, käytin siis kahta väriä. Nutun miehustassa sekä myös ruseteissa. Toisessa nutussa taas oli kivat kalvosimet hihansuissa ja kaulus. Otin siis sekä kaivosimet että kauluksen käyttöön. Samoin etureunan napituslistat tein tämän toisen nutun mukaan.



Toinen myssy oli baskeri. Ajattelin, että menee varmaan pienellä prinsessalla helposti vinoon tai jopa poskelle. Hylkäsin siis baskerin. Mutta baskerissa oli myös rusetti, otin sen myssyyn.


Muuten tein myssyn kokonaan toisen mallin mukaan, paitsi tein reunan taitekohdan niin, että se taittuu näppärämmin kuin ohjeen mukaan.


Lankaa jäi, joten tein Junasukat kaupanpäälle. Ovat kyllä alkuun nilkkasukkien sijasta ihan stayuppsit. Kasvunvara on pienelle ihmiselle  aina tarpeen. Junasukkia olen nyt innostunut tekemään varresta varpaisiin macig loop -tekniikalla ja tiimalasi kantapäällä. Tein muuten myös myssyn yläosan pyöröpuikolla macig looppina.


Tämän neulesetin lanka on samaa Dropsin Baby Merinoa kuin syyskuussa postatun omenanvihreän junasukka-tumppu-myssy-setin lanka. Mukava neuloa, pehmeä tuntu, ei kutita.


Nutun mallisen villatakin haluaisin laskoksineen ja rusetteineen tehdä joskus itsellenikin. Siis jättikoossa ja ruskan väreillä. Näen sen jo verkkokalvolla.

 Tämän neulesetin saaja syntyy ensi kuussa. Pieni prinsessa.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Räsyvirkkausta

Vähän ideointia kässäiltaan

Sadesunnuntaina on ollut hyvää aikaa virkkailla räsyjuttuja takkahuoneessa. Rauhallinen ropinapäivä, mitä nyt koiravieras halusi välillä vaihtaa omaa palloa kudekerään.  Tennispallo vei kuitenkin hänellä voiton, eikä se siis jäänyt minun matonkudelaatikkoon.


Lokakuun viimeisenä päivä eli perjantaina 31.10. jatkuu Ravintola Turengin Asemalla yhteisölliset käsityöillat. Illan teemana on räsyvirkkaus. Syksyn koko ohjelma näkyy tuosta edellisestä linkistä ja täällä on tunnelmia ensimmäisestä illasta.

Matonkuteita saa käsityöliikkeistä, mutta kestävämpää kehitystä on leikata ne itse vanhoista tai tarpeettomista kodintekstiileistä tai vaatteista. Yhdestä tyyniliinasta saa jo pannunalusen eli koko liinavaatekaappia ei tarvitse repiä/leikata räsyiksi.

Mainioita ohjeita matonkuteiden leikkaamiseen on mm. Loruloimen sivuilla:
Loruloimen ohjeilla saa räsyt kuteiksi vaikka ei olisi aikaisempaa osaamista. Ja jos ei ole aikaa leikata, niin räsykuteita saa illan tarpeisiin myös pienellä rahalla minulta aseman illassa. Virkkuukoukku nro 8, 10 tai 12 on hyvä työväline riippuen vähän kuteen vahvuudesta. Nro 10 on aika kymppi valinta moneen.

Malliksi tein ensin neliskanttisen pannunalusen isoäidinneliönä. Neljä kerrosta vuorotellen kirjavaa ja yksiväristä puuvillakankaasta revittyä kudetta.


Valmis pannusalunen on noin 20 cm x 20 cm ja painaa noin 100 g. Siihen riittää siis noin yhden tyynyliinan kangas. Väriraidat vaatii tietysti vähintään kahta eri väriä tai kuosia.


Ympyräalusen virkkasin trikookuteesta, joka on leikattu käytössä kuluneista T-paidoista. Raidalliseen aluseen tarvitsin kaksi paitaa, tosin saan paidoista yhteensä noin neljä samanlaista ympyrää, kun vaihdan parissa värien paikat päinvastaisiksi. Halkaisijaltaan noin 20 cm alunen painaan noin 100 g. Eli parista paidasta saa jo vaikka pienen vessanmaton aikaiseksi. Erilevyiset raidat tulee pylväiden, puolipylväiden ja kiinteiden silmukoiden yhdistämisestä samaan ympyrään.


Ympyrä on pohjana myös pienelle korille. Kuteena on vanhasta lakanasta revitty puuvillakangas. Virkkauksen sisällä kuljetin paksua trikookudetta, niin sain koriin napakkuutta. Ja kaupanpäälle lisäefekti, kun trikookude vilkkuu virkkuuraoista.


Reunan alkaessa unohdetaan levennykset ja käännetään virkkaussuunta. Tai ei suunnan kääntäminen mikään pakko ole, mutta käänsin, kun halusin, että korin sisältä näkyy virkkuun oikea puoli.
 

Korin yläreunaan raita erivärisellä kuteella.Reunaraidan sisällä vahvistustrikoota ei ole.


Korin pohjan halkaisija on noin 15 cm ja reunan korkeus noin 9 cm. Kori painaa noin 100 g.  Vaikka meikeille kylppäriin tai avaimille eteiseen.


Jos perusvirkkuut on hanskassa, voi kässäillassa haastaa itseään vaikka kahden värin ja ristikon interlock-virkkauksella. Tekniikka on yllättävän helppoa, kun sen oivaltaa. Ajatukset pitää kuitenkin pitää kasassa. Kuteiden on hyvä olla suht ohuita, kun rakenne on kaksinkertainen.


Esimerkiksi siis näiltä pohjilta tai osallistujien ideoiden ja toiveiden pohjalta räsyvirkataan Turengin asemalla lokakuun lopussa. Facebookistakin tapahtuma löytyy.

Tässä vielä lopuksi kaikki kolme 100 gramman tuotetta ja interlock-kokeilu. Eikun kuteita leikkaamaan tai hankkimaan. Ja toki mukaan voi tulla ihan lankojenkin kanssa virkkauksen perusjuttuja harjoittelemaan. Räsyvirkkaus on käsille vähän rankempaa kuin langasta virkkaaminen, tosin riippuu aika paljon otteista ja tyylin rentoudesta sekä kukun vahvuudesta suhteessa kuteen vahvuuteen.


sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Hentoa keveyttä, syksyn sävyjä

Villiviini -huivi neuloen

Elokuussa värjättiin lankoja kasveilla kolmen kaverin kanssa. Osa värjäämistäni langoista oli Wetterhoffin silkkivillalanka Sivillaa (50 tex x 2). Siis kovin ohutta. Krapilla värjättyyn vyyhteen jäi harmillisesti vaaleita kohtia haltialankojen kohdalle. Niiden näkymistä neuleessa piti päästä kokeilemaan. Kaveriksi otin vyyhden, joka on värjätty saman krappiliemen jälkivärissä (värireseptit).


Piti tehdä pitsihuivi, jopa ohjeen mukaan. Aina oikeeta ja pitsiraitoja vuorotellen.


Mutta aloituksen jälkeen pitsi ei oikein maistunutkaan, siis ulkonäöltään. Alkuperäinen innoittaja oli Heidi Alanderin Nurmilintu -huivi.


Niinpä tein raidan ainaoikeaa tummemmalla krapilla ja perään vaaleammalla.
 

Sitten raidan 1 krs oikein, 1 krs nurin, 2 krs oikein. Näitä toistaen ensin tummalla krappilla ja sitten samaa vaaleammalla.


Raitojen leveydet ovat "se mikä hyvältä tuntui" - mitalla tehtyjä.
 

Sama raitarytmi jatkui edelleen seuraavaksi kahden kerroksen korkuista helmineuletta eli 1 o, 1 n kaksi kerrosta niin, että oikeat ja nurjat samalla kohdalla, sitten kaksi kerrosta niin, että asettuvat päin vastaisiin kohtiin. Neljän kerroksen mallineuletta siis toistaen ja taas raidat molemmilla väreillä.


Neljäs mallikerta on ruutuneuletta, 2 s oikein, 2 s nurin. Ruudun korkeus kolme kerrosta ja seuraavat ruudun päinvastoin. Korinpohjaa siis kuuden kerroksen mallikerralla. Taas molemmilla väreillä raidat.


Ja sitten koko repertuaari uusiksi.


Loppuun tummemmalla värillä raita aina oikeaa.


Alkuperäiseen innoittajaan eli Nurmilintu -malliin viehätyin muodon vuoksi. Vinoon asettuva kapea kolmio syntyy siitä, että huivi aloitetaan toisesta kapeasta päästä muutamalla silmukalla. 


Sen jälkeen toisessa reunassa lisätään yksi silmukka joka kerroksella yhden reunasilmukan päässä. Ja vastaavasti toisesta reunasta kavennetaan yksi silmukka joka toisella kerroksella eli aina siihen reunaan tultaessa kerroksen lopussa yhden silmukan päässä reunasta.


Näin huivi levenee vähitellen (kun toiseen reunaan lisäys joka kerros ja toisesta pois vain joka toinen kerros) ja saa hauskan muodon.



 Hento ja kevyt kuin kuiskaus.



Värit kuin tiiliseinän villiviinissä.



Ruskan riemua, syksyn hehkua.
 

Verkossa käsityöryhmissä yms. minua jaksaa aina vaan kummastuttaa huivien, sukkien, lapasten nimet. Alkuun (3 vuotta sitten) olin ihan Liisa ihmemaassa, että mistä nämä ihmiset voi tietää ja muistaa noita nimiä ja että miten usein käy, että esim. kaksi huivia saa saman nimen. Vai onko jossain joku salainen tiedosto, josta nimet varataan / otetaan / merkitään käytetyt. Ja mikä enkuksi ja mikä suomeksi... Uskomatonta! 


Olen huono tekemään mallista, kun ideat lähtee aina lentämään. Siksi kiitänkin kaikista ihanista idealähteistä, kuten tämänkin huivin innoittajasta.


Tämä huivi meinasi nimeksi Kuulas lokakuu -huivi. Ensin meinasin kylläkin nimetä Mallitilkku -huiviksi, kun vähän niinkuin kokeilin peräjälkeen eri neuleita ja kahdella värillä.
 

Kuvausten myötä tästä tuli Villiviini -huivi. Ei haittaa vaikka olisi montakin kaimaa!


 Päät kaipasivat jotain. Mietin tupsuja.


Syksyn kunniaksi päädyin lehtiin.


Lehdetkin neuloin samasta langasta mutta kaksinkertaisella langalla. Niistä enemmän edellisessä postauksessa.


Villiviini -huivi kaulassa kohti pimenevää syksyä!


Niin ja se alussa mainittu harmituksen kohde, valkoiset kohdat haltialankojen kohdalla, eivät näy huivissa yhtään haittaavasti. Sopivasti elävä väripinta!