sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Olisko tilaa osaamisen viennille?

 

Pajuaddikti punontoja bongaamassa

Edellisellä postauksella sain lopulta auki kerän, jolta alkoi keriytyä esiin keväinen Madeiran matka.


Nyt sukelletaan pajun maailmaan. Madeiralla ja myös kotona.


Pajunpunonta on yksi Madeiran perinteisistä kädentaidoista. Sitä tehdään erityisesti Camachan alueella. Valitettavasti en sinne tällä ekalla Madeiran matkalla ehtinyt. Jäi ensi kertaan.


Punontaosaaminen on kuitenkin katoavaa kansanperinnettä myös Madeiralla. Ellei sitten tule uutta innostusta perinteiden ylläpitoon.


Punottuja pajukoreja bongasin Funchalin Kauppahallista. Sekä vihannes-, hedelmä- ja juureskoreina että myyntituotteina.



Käsilaukkukori saranakannella lähti matkaan. Mainio lisä minun punottujen käsilaukkujen kokoelmaan. Kaikki liitokset on punottuja, mitään muuta materiaalia tai vippaskonsteja käsilaukusta ei löydy. Aitoa punontaa siis.


Ehkä ompelen sisäkassin puuvillakankaasta siihen kesäksi, niin pysyy vaikka sukkapuikot tai virkkuukoukku myös matkassa.


Käsilaukun kanssa piti ottaa tilannekuvia sekä Funchalin kaupungilla että Monten kylässä. Monte sijaitsee rinteellä Funchalin yläpuolella. Sinne pääsee esim. gondolihissillä. Ja takaisin myös.


Tosin alaspäin Montesta pääsee myös korikyydillä. Kyllä, pajusta punotussa korissa istuen ja kaksi kuljettajaa koria ohjaten. Ne ovat punottuja koriautoja, niitä kutsutaan nimellä Barreleiros.




Varmasti hurjaa menoa. Ja niin ainutlaatuista, että Unescokin on sen huomioinut. Tauolla kuljettajat heittelivät hyrriään. Koriautojen kuljettajien kengänpohjat olivat autonrengaskumia. Koriautojen kuljettajatkin ovat kuulemma vähenemässä, mutta kyllä joukossa oli myös nuorempia miehiä.



Joku teki väliin Barreleirosten puuosien huoltoa.



Kovivaunut olivat kauniisti rivissä katoksissa.


Barreleiroksia oli uudempia ja myös jo hyvin ajan patinoimia. Punovan turistin silmä lepäsi punotussa pinnassa.





Josko noita perinteisiä koreja punomaan Madeiralle eläkepäivinä? Onhan osaamisen vienti päivän sana suomalaisessa koulutuksessa.



Punontaa oli myös Funchalin keskuspuiston puissa. Elävää punontaa.



Samoin Monten kasvitieteellisessä puutarhassa oli erilaisia puurakennelmia. Ei nyt varsinaisesti punottuja, mutta samanhenkisiä.





Matkalla tuumailin, kuinka hyvin Madeiran rinteiden terassiviljelmat sopisivat pajun viljelyyn. Saattaisi tulla kahdet piiskat vuodessa, kun perunoistakin tulee kaksi satoa. Pajuviljelmien paikkaakin tuli jo vähän katsastettua. Sitten palasin virkistyneenä omien pajujen pariin.


Toisaalta taitaa riittää oma pajupelto ja tienreunojen piiskat, kun niistäkään ei vuoden satoa ehdi mitenkään työnohessa hyödyntämään. Nyt juuri on paras aika seurata elävien pajutöiden vihertämistä ja kasvua. Ja punoakin voi vielä kaikenlaisia tarvejuttuja kukille, könnöksille ja ihan vaan omaksi iloksi.






Viiko sitten perustin aitaelementtitehtaan. Elementtejä on nyt puolentusinaa. Seuraavaksi on edessä niiden istutus ja testaus, mikä kolmesta pajulaadusta lähtee varmimmin kasvamaan. Testilabra siis kesäksi tulollaan.




Välissä voi punoa kaikenlaista, niin jää juonet vähemmälle.








Punoen kohti toukokuun viimeistä viikkoa ja kesäkuun odotusta!














2 kommenttia:

  1. Ihania pajutöitä! Minä ihmettelin siellä Madeiralla että missä ne kuuluisat pajutyöt ovat? Ne olivat jotenkin tosi vähän esillä tai ei vain sattunut kohdalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke! Juu ei ne mitenkään vastaan kävelleet. Kauppahallissa oli ja sitten Montessa nuo korivaunut. Nää mun omat on niin erilaisia ja aina koripajua ja tuoreena punottuja. Mä oon niin innoissani taas tänä keväänä tästä punomisesta :-)

      Poista