Kasvunvarassa on tulevaisuus

Ja lisätunnissa sunnuntailisä

Nyt palataan osin viime kevääseen. Samalla voi alkaa unelmoimaan seuraavasta keväästä. Valosta, lämmöstä ja siitä, kuinka luonto herää taas kasvuun. Kyllä se sieltä taas tulee!

Kuorma-autollinen vaatteita ja sun mitä pehmoja matkasi uuden ihmisen iloksi. Kyydissä oli mm. olkaimelliset neulehousut ja nuttu. 

Kätevästi neulottuna Dropsin puuvilla-merinolangasta. Toimii kevätvauvalla viileänä kesänäkin. No toimisi tosiaan, jos koko olisi sopiva. Koossa oli puolen vuoden kasvunvara. Housujen punteissa vielä sitäkin enemmän.

On ne vaan pieniä syntyessään. Ja sitten kasvavat hujauksessa lapseksi, koululaiseksi, teiniksi, täysi-ikäiseksi jne. Varmuuden vuoksi vielä pari senttiä lisää punttiin taisi olla agentani neuloessa.

Housujen malli on Suuresta Käsityölehdestä mukaeltuna, osin mittoja katsoen, mutta kasvunvaraa varmuuden vuoksi lisäten. Lehden malli oli yksivärinen harmaa, minulla retrokirjava raidallinen vihreällä, ruskealla ja keltaisella.

Housun istuvuutta lisäsi hyvin takaosan lyhennetyin kerroksin tehty muoto antamaan vaippapepulle tilaa. Olkainten napit on kierrätetyt.

Nuttu on kokonaan omasta päästä. Kokoa varten vähän jotain kaavoja lehdistä vilkuillen. Ja toki siihenkin kasvunvaraa lisäilin. Napit on kirpparilta kierrätettyjä.

Nyt kasvunvara on otettu kiinni ja puku on sopivan kokoinen omistajalleen. Oikeastaan juuri sopivasti, kun syksyn säät alkoivat viilentymään. Vähän yritän itselleni vakuuttaa, että niin oli tarkoituskin.

Tosin pakko tunnustaa, lyhensin puntteja ainaoikein neuleen osuuden verran. Ja lisäksi siirsin olkaimista nappien paikkaa. Neulotaan myöhemmin lisää puntteihin, jos neulepöksyt muuten joustaa ja mahtuvat päälle. Onneksi kasvunvaraa saa aina selätettyä, kasvamalla sen mukaisiin mittoihin. Ja Hups, kohta jo ohikin.

Kevään hitti turvalonkero pääsi myös kuormaan, samoin nalle uniriepu ja perinteinen junasukka, junatumppu ja myssysetti. 

Kuorma-autossa oli myös pyrstöllinen toukkapussi. Siinä ei ollut kasvunvaraa ja sen mitat on ohitettu aikaa sitten. Aika aikaansa kutakin pätee niin hyvin lasten kanssa! Toukkapussin ohje on täällä. Se on yksi blogini suosituimmista postauksista. 

Lastissa oli myös makuupussi samoista langoista kuin kasvunvara housut ja nuttu. Siitä ole kertonut keväällä. Makuupussin muuttamista haalariksi mietin nyt, kun sen pussina käyttämisen vaihe alkaa olla ohi. Seuraavassa kuvassa näkyy makuupussiin virkattuja paloja.

Sitten tuohon otsikkoon, tavallaan tänään otettiin myös käyttöön yksi kasvunvara, lisäaika päivään. Tänään oli aika siirtää kelloja tunti taaksepäin. Saatiin takaisin keväällä kesäajan poisnappaama tunti. Päivä on ollut ihanan pitkä, aikaa tosi monelle asialle ja myös oleilulle. Hyvä sunnuntai.

Muistelin vuotta, jolloin oli ensimmäinen kesäajasta normaaliaikaan palaaminen. Vuosi oli 1981. Siis 35 vuotta sitten. Muistan tuon sunnuntain hyvin, sillä se oli minulla työpäivä. Olin tuolloin Uudenmaan käsi- ja taideteollisuusyhdistyksessä töissä harjoittelijana. Meillä oli vuosinäyttely Hyvinkään taidemuseolla. Se avautui kello 12. Kun tulin töihin ihan normaaliajan mukaan (tosin junamatkalla mietin, että meneeköhän tämä oikein vai olenko myöhässä), oli museon ovella monta närkästynyttä ihmistä, kun museo ei ollut auki ajallaan. Siinä kun selvisi yöllä ollut kellojen siirtely kaikille, niin kiukku muuttui monella noloudeksi. Nykyisin varmaan harvoin unohdetaan kellonsiirtämisen ajankohta, etenkin kun on puhelimet ja muut älyvehkeet, jotka siirtyvät oikeaan aikaan ihan itsestään. Toista oli lankapuhelinten aikaan. Silti tämä kellojenkääntely tuntuu niin turhalta. Edes 35 vuodessa tähän en ole sopeutunut.

Oletko sinä mahdollisesti myös kasvunvaraihminen?