tiistai 30. elokuuta 2016

Juureva fiilis

Karhunsammal kynnysmatto


Tämä matto on ollut ns. have-to-do-listalla jo vuosia. Siitä asti, kun ohje oli Taito lehdessä jotakin vuosia sitten. Niin ainakin muistelen. Yritin etsiä lehden, mutta en kymmenen vuoden lehdet selaamalla löytänyt. Aloitin vuodesta 2012 taaksepäin. Vaikea muistaa / tajuta ajan kulkemista. Googlaamalla löytyi heti ylen opetusvideo aiheesta: Ovimatto karhunsammaleesta. Melkein harmitti löytämisen helppous.


Miksi matto tuli nyt ajankohtaiseksi? Koska löysin hienoa pitkää karhunsammalta luvalliselta paikalta. Sammaleet eivät kuulu jokaimiehen oikeuksiin eli keräämiseen pitää olla maanomistajan lupa. Toin ensin pienen pussin sienimatkalta. Pääsin alkuun. Siis ihan vaan letittämistä ja joka käännöksen väliin uusi nippu sammalta. Toimii. Työviikko meni väliin toimistossa ja sitten Rauli-myrskyssä huojuvien puiden joukkoon ison kassin kanssa. Kotiin tuomisina iso kassillinen karhunsammalta.



Tehdään siis näin


Alkuun isompi nippu, 3 kertainen seuraaviin verrattuna. Narulla kiinni. 


Juurien jako kolmeen ja napakka letitys käyntiin. 

 

Joka käännöksen väliin uusi nippu sammalta. 



Vuorotellen vinosti oikealta ylhäältä vasemmalle alas ja toisinpäin. 


Tiukka letti niin kestää hyvin.


Reilu 3 metriä lettinauhaa. 


Tuntui käsissä ja joukossa olleet muutamat kusiaiset purivat sormiin. 
Ei muita vammoja.



Lopuksi loppujen juurien letitys ja narulla kiinni. 


Sitten letti nurinpäin ja maton muotoilu. 


 
Narulla ja verhoiluneulalla lettikerrosten ompelu yhteen.




Nurja ja oikea puoli.



Fiilistelyn jälkeen matto paikalleen.


Hoitaminen väliin kastelemalla. 


Syksyn kosteat päivät ja yöt varmaankin pidentävät maton pysymistä kuosissa. 


Tulihan tämäkin kokeiltua ja listaan merkintä well done. 
Hyvä mieli, taas kerran!

lauantai 20. elokuuta 2016

Puikkomaisterin lapaskirja

 Lentävässä Lapasessa lapaset pääroolissa


Eilen oli mukava ilta Neulekahvila Lentävässä Lapasessa. Tiina Kaarelan uuden Puikkomaisterin  Lapaskirjan julkkarit oli siellä ja tupa täynnä innokkaita Puikkomaisterin, neulomisen ja lankojen ystäviä. Ei liene kaipaa perusteluja julkistamispaikan valinta, etenkin kun Puikkomaisteri on myös itse kotoisin Järvenpäästä.

Lentävän Lapasen emännät Taina ja Tarja osaavat luoda kauppaan ja tilaisuuksiin lämpimän tunnelman ja kauppa on aina täynnä lankaystävän houkutuksia. Onneksi lankoja ei voi olla liikaa. Ja kahvilan tarjonta täydentää kokemusta.


Mentiin Lapaseen eilen Hetkiä Heimolassa -blogin Seijan kanssa, kun ollaan molemmat Janakkalasta. Taidettiin olla pisimmästä matkasta tulleet julkkarivieraat. Tosin 70 km matka tuntui kaksin mennessä varsin lyhyeltä. Ja etenkin minulla oli hyvät oltavat, kun Seija ajoi ja minä sain neuloa matkat. Toinen pienistä sukista valmistui illan aikana.
 

Muutaman kerran olen Lapasessa parin vuoden sisällä käynyt. #taskuneuloosi -tapaamisista olen myös kirjoittanut blogiin: 2015 ja 2016 #taskuneuloosit löydät linkeistä.

 
Eilen oli siis Puikkomaisterin toisen kirjan eli Lapaskirjan julkistamistilaisuus. Vuosi sitten ilmestyi Puikkomaisterin sukkakirja ja ensi vuonna tulee seuraava eli pipokirja. Mahtavaa!


Oli mielenkiintoista kuunnella Puikkomaisterin tarinaa hänen käsityötaustasta, tai paremminkin siitä, kuinka käsityöt ovat tulleet inspiroivaksi osaksi elämää vasta matkan varrella. Miehiä joutuu aina odottamaan, odotusaika täyttyi neulomisesta, yksi hyvä ajankäytöllinen viesti eilisestä. Huomasin myös, että edustan itse vähän erilaista käsityötaustaa. Arvostan suuresti hänen rohkeutta ja omaa tyyliä. 


Puikkomaisterilla oli mukana kirjan malleista Eva -kämmekkäät, kolme paria, kolme eri langanvahvuutta ja siten kolme eri kokoa. Evat on kyllä niin hienot. Ja ihanat kädessä kädessä, sen sain kokeilemalla huomata.


Puikkomaisterin värienkäyttö on mahtavaa, siihen on helppo tällaisen voimakkaista väreistä riippuvaisen samaistua. Myös siihen ideologiaan, että ohjeiden ei tarvitse olla jokaista langankiertoa selvittäviä. Minulle pitkät ohjeet ovat kauhistus, mieluummin silmäilen sellaisia, joista saa nopeasti kiinni juonesta ja sitten voin itse soveltaa. Usein myös pelkkä kuva riittää ideaksi ja päässä alkaa pyörimään omat sovellukset. Siksi Puikkomaisterin kirjojen selkeät ja kauniit kuvat viehättävät minua kovasti.


Julkkareihin lähdin värikkäässä Mama Ramotzvana -mekossa ja asusteeksi valitsin kesäkäyttöön tarkoitetut pitsineulekämmekkäät, illan teemaan sopivasti. Kämmekkäisiin ohje on blogissani, samoin virkatun kukan ohje. Kämmekkäisiin kuuluu myös samaa pitsineuletta oleva kesäbaskeri, jonka eilen jätin kotiin, mutta myös senohje löytyy blogistani. 


Olin Lapasessa eilen harvinaisen laiska kameran kanssa. Oikeastaan tajusin vasta tänään, kuinka vähän otin kuvia. Onneksi Seija otti kuvia, myös pyynnöstäni ja siten sain tähän postaukseen vähän useamman kuvan. Kolme edellistä kuvaa ovat Seija ottamia. Kiitos Seija! 


Lentävässä Lapasessa oli eilen myös 2016 Tour De Sock -sukkanäyttelyn avajaiset. Olipa hienoja sukkia asiakkaat tehneet ja minullekin Lentävän Lapasen Taina selvitti sukkatourin idean. Josko ensi vuonna siihen mukaan, saa nähdä.


Kotimatkalla pohdittiin Seijan kanssa, kuinka kaivattaisiin vastaavaa Neulekahvila -toimintaa Hämeenlinnan seudulle, täällä kun ei ole mitään tuohon verrattavaa yhteisöllisyyttä. Mutta onneksi Lentävä Lapanen on vain tunnin ajomatkan päässä ja sinne ajaa mieluusti. Aina takuuvarmasti pää täynnä ideoita ja energiaa kotiin tullessa.


Eilen ei pitänyt ostaa yhtään lankaa, mutta jos puolen tunnin sisään kävin kolme kertaa silittämässä samoja vyyhtejä, niin eihän niitä voinut Lapaseen jättää! Värit matsaa täydellisesti puutarhan lempikrasseihin.


Näistä malabrigoista tulee jotain super-energistä! Syksyn ruska saa tulla, en aio jäädä kakkoseksi!

Rakentamisen monet vaiheet

Kutomaan, kutomaan!

Hillitön taisto tekstiilijätteen kierrätyksen kanssa jatkuu aina vaan. Ja leikkaamisen lomassa voi leikkiä sommittelutaiteilijaa. Teos terassilla: Kesän suurimmat mustikat (C)


Kesälomalla pääsin vihdoin taas kutomaan uusia mattoja. Hyvä niin, sillä matonkuteita kertyy nopeammin kuin kuluu. Teos nurmikolla: Transparent Jeans (C)


Kolme ekaa mattoa ovat niin mieleisiä, värikkäitä ja muistoja täynnä.



 Palaan mattojen resepteihin ja hyvän räsymaton kriteereihin toisessa postauksessa.


Ennen kutomista oli loimen rakentaminen kangaspuihin. Mennään vaiheet läpi peruuttaen.





Polkusten sitomisen jälkeen tasoittavaa kalalankaa loimen alkuun.




Ennen kutomista oli melkein kriisi polkusten sitomisen kanssa. Tai paremminkin sen kanssa, että pääsin kangaspuiden alle. Lähestyin eri suunnista ja eri tekniikoin. 

 
Kylläpä ihminen jäykistyy vanhemmiten.


 Mutta pääsin kuin pääsinkin puiden alle ja myös pois sieltä.


Joku vinssisyteemi olisi kohta tarpeen. Nostaisi puut ylös ja laskisi polkusten sitojan päälle. Kätevää!


Ennen polkusia alkusolmut ja tasoitusnyötä.



Sitä ennen pirtaanpistely.


Jota edelsi niisiminen.


Niisivarren koholle niisimistä varten.


 Niisimistä ja pirtaanpistelyä varten loimen kohottaminen ja tiuhtapuut.


Työläin vaihe tällä kertaa oli loimen saaminen tukille. Miksikö? No oli luoja luonut niin mahdottoman pitkän loimen. Tukipahvi loppui puoliväliin ja kesken tukinkierron piti hakea kaupasta uusi rulla aaltopahvia.


Käärinpirrassa loimi ehtikin lojua monta kuukautta. Syksystä kesään. Voi hyvä tavaton tätä ajan riittämättömyyttä. Vaiko tekemisten suurta määrää? Mutta ei sen murehtimista enempää, kun nyt kutomiset etenee. Neljäs matto loppusuoralla ja pari seuraavaa päässä valmiina. Jatkoa seuraa noista mattojen resepteistä ja periaatteista!


Viime viikolla kävin ostoksilla. Erilaisia sukkuloita, loimi- ja rukkirullia, loimilasta, pingottimia. Kuvissa olevan kassitavaran lisäksi reilusti loimilastoja ja käärinpista. Hyviä ja edullisia Hämeen ammattikorkeakoulun muotoilun poistomyynnistä. Vähän kirpaisee niihin liittyvät muistot omista opinnoista ja opettajatyöurasta. Mutta aikansa kutakin. Nyt katsotaan eteenpäin.


Uusi askel kohti uutta aikaa konkretisoituu pihalla. Perusta valmiina ja ovenpaikka näkyy jo. Uusi oma pihakutomo etenee. Tuskin jaksan odottaa valmistumista. Tuosta sinne syksyllä mennään!